Valupäivä

Sikeät unet, mutta heti herätessä alkoi jännittää: miten saa kaikki valmiiksi. Lautaa liippaamiseen, lapio, kuka laskee kaman muottiin, miten kovaa tulee, leviääkö muotit jne jne. Oltiin vielä sängyssä, kun myllymestari Koskisen Betonista soitti: voidaanko tunnin päästä hoitaa se anturan valu? Joo-o, luulin että rauhallinen aamu, kun keikka oli sovittu vasta 12 ja 15 väliin :) vauhdilla autoon ja apuvoimat (iskä + pikkuveli) paikalle myös. Äkkiä ed iltana laitetut linjalangat pois tieltä, jotta mahtuu valamaan. Epäuskoa, jännitystä, pelkoa. Entäs jos meneekin ihan päin persettä? Taas pelkoa muottien levähtämisestä. On se nyt perkele, miten pieni pelonsiemen voi kasvaa näin suureksi. Kakkosnelosta pönkäksi heikkoon nurkkaan. Mistähän kohtaa se kaukolämpö piti tulla talliin? Olis hyvä tietää, jottei turhaan laita harkkoa siihen. Ei ehdi, pumppuauto jyristelee jo pihaan ja tähyää sopivaa paikkaa mistä aletaan pumppaamaan. Totean, että puukkosahalla vaan sopiva reikä mokomalle torvelle, sitten kun siinä kohtaa ollaan.

Nopea arvonta vielä, kuka toimii missäkin roolissa ja laudanpätkien sahaamiset valun tasoitteluun. Turhaahan näitä olisi valmiiksi sopia ja tehdä etukäteen :) Iskä tasoittelee, pikkuveli lapiomiehenä sorkkimassa massasta ilmaa pois ja itse tartun torveen kiinni. Letkuhan painaa ihan perkuleesti. Yritän ottaa olalle ja jonkinlaisen tukevan haara-asennon muottiharkkojen päälle.

Ensivaikutelma touhusta vaikuttaa samalta kuin synnytyssalissa: intensiivistä touhua, pakko pitää kiinni, huutoa, kiirettä, jotain niljakasta syöksyy täysin hallitsemattomasti pihalle tuutista. Lopussa olo on kuitenkin tyytyväinen, onnellinen jopa. Nyt se on ohi, ja jotain uutta on syntynyt. Kuitenkin heti myös huoli, miten tästä jatketaan eteenpäin. Kai tätä vois verrata miesten synnytykseen?

Aurinko paistaa ja työaikaa on ehkä max tunti ennenkuin kama jämähtää kovaksi ja harkkojen latomisen voi unohtaa.

Eka varvi sokkelista märkään valuun, kuuma päivä ja pinta jysähti kovaksi talon puolella todella nopeasti, joten jäi haaveeksi koko kierroksen latominen märkään valuun.

Pari vinkkiä valuhommiin kokemuksen nyt syvällä rintaäänellä. Tai ainakin teinin äänenmurroksella varustetulla tekosyvällä sorahtelevalla sellaisella: jos ja kun kamaa menee enempi mitä pumppuun mahtuu (meillä tuohon meni 3,5m3), niin kandee ehkä tilata pienellä viiveellä se lisämassa. Ja käsipareja perkeleesti paikalle nostamaan kivet valuun. Ilmeisen herkkä on ajallisesti löytää se kohta missä valu ei ole liian löysää, jotta kivet uppoaisi, mutta kuitenkaan ei liian kovaa jottei enää tartu.

Valumuotit tuntuivat pysyvän hyvin läjässä, vaikka raudoitustuet tahtoivat kokemattoman valumiehen toimesta lennellä mihin sattuu. Yksi jippo ehkä siihenkin: laskee kamaa tasaisemmin tatin molemmille puolille, keskelle ja sivulle. Helppo homma :)