Ninjarakentamisen abc ja kuinka sitoa kuorma ilman meteliä

Perjantai 1.8:

Tietenkin perjantaina oli töissä reissupäivä, joka venähti erinäisten ongelmien parissa niin, että pääsin kotimatkalle vasta 4-5 välissä. Lupaili kiirettä kaatopaikalle ehtimisen kanssa. Tontille päästyä, olikin kaivuri jo odottamassa täyttöjen aloitusta varten. Vielä oli pikkasen puuhaa, että oltaisiin siinä pisteessä, että mahtuu sen  edes ajamaan tontin rajaa pidemmälle:

• bitumihuopien korjaukset
• patolevyjen laitot
• patolevyjen reunalistojen asennukset
• urtsipaikat autotallin eristesaumoihin
• siivousta
• 1,5 lavaa harkkoja siirrettävänä
• betonimyllyjen roudaus pois
• siivousta
• maadoituskaapelin asennus
• lisää siivousta...

Agendalla tärkein oli saada yksi kuorma jätettä pois, koska viikonloppuna kaatopaikka ei ole auki. Anturavalun muoteista jäänyt muovisälä vei puolet kärryn lavasta. Toinen puolikas muodostui puujätteestä, jota sitäkin riitti kivasti. Juuri ja juuri ehti ennen kasia kaatikselle ennen sulkemista. Takaisin tontille, jossa iskä olikin ehtinyt paikata sieltä täältä repsahtaneet huovat paikoilleen. Siistiä. Fiilis että viikonloppu riittää mainiosti. Aika tarjota laatuaikaa vaimolle ja tuijottaa kainaloikkain leffaa herkkujen kanssa. Normaali perjantai-ilta luvassa. Hämmentävää. Ensin kuitenkin purettiin linjapukkeja pois täyttöjen tieltä. Oltiin Lillin kanssa takaisin kotona joskus puoli kymmenen pintaan. Melkein ihmismäinen aika siis.

Lauantai 2.8:

Homma eteni lopulta hienosti ja tuntui että ei ongelmaa aikataulun kanssa. Lauantai, jes, hyvin ehtii levyt laittaa. Ruuvit loppuu, ei muuta kuin hakemaan lisää. Ostan kolme 100kpl lootaa, että varmasti riittää. Matematiikalla 5kpl metrille, tarvitaan n. 250 tsipaletta. Takas tontille, eka laatikko auki. Paska. Lyhyitä. Ihme. Kyljessä lukee: 4,8x25, kun muissa lukee 4,8x65. Samasta välistä otin. Ei voi luottaa siihen, että samasta hyllyvälistä tulis samaa tavaraa, olishan se pitänyt arvata.

Eipä siinä, lyhyet ruuvit takas laatikkoon, laatikko autoon paljon kertovan ovenpaiskauksen kera ja homma jatkuu. Vauhtia on ja akkukoneessa riittää kierroksia. 8mm hylsy tosin alkaa olee sitä mieltä, että nyt riittää. Kantit on pyöristyneet niin, että on väännettävä akkukoneesta pienempi vaihde sisään, että saa vielä loputkin ruuvit kiinnitettyä. Ei millään jaksais lähteä hakemaan himasta toista hylsysatsia, koska eihän just SE hylsysarja tullut mukaan, jossa olis ollut noin pientä hylsyä (edit: olis muuten ollut, mutta en vaan laiska jaksanut etsiä, vaan epäonnistuin löytämään sen neljän pakin sisuksista sokkelin vierellä suoritetun mielikuvaharjoittelun tuloksena). Talosta lopulta 4/5 laitettu ja patolevyjen kiinnitykseen hankitut kateruuvit loppuu. Olis tarvinnut kuitenkin sen yli 200kpl niitä... vituttaa, mutta vain seitinohuesti. Ei hätää, vielä on kuitenkin terassiruuveja listojen kiinnitykseen, kyllähän ne levytkin varmaan niillä pysyy ihan ok kiinni.

Saan levytettyä talon ja alan puskemaan listoja kiinni sillä kuuluisalla apinanraivolla. Kello on n. puoli kuusi, ei hätää, homma valmistuu varmasti ja pääsee ajoissa himaankin. Tai niinhän mä luulin. Taskun pohja alkaa häämöttämään, ruuvit on loppumassa ja laatikot on tyhjiä. Ohmygod, ehkä 10kpl listoja jäljellä, riittäiskö vielä. No joskus ei vaan riitä. Vähän vaikea on ruuveja venyttää. Bitumiliuosta sai sentään tiristettyä rissasta viimeiset pari metriä, ettei tarvinnut ostaa uutta purkkia. Nyt ei vaan pysty. Kello on, 18:30, niinpä tietysti. Lauantai, rautakaupat on just menny kiinni, joten homma jää huomiseen. Onneks sunnuntaisinkin on kauppoja auki.

Patolevyprojektin odottaessa, siivoamaan siis. Aika vähän tässä vaiheessa hahmottaa, miten paljon oikeasti on tekemistä tontin raivaamisessa. Ei varmaan olis täysin paska idea siivota vähän useammin työmaalla. Täällä kun sen laiminlyönti ei tarkoita sitä mitä himassa, jossa joutuu pidemmän imurointivälin jälkeen tekemään yhden välityhjennyksen pölysäiliölle n. 10m päässä olevaan sekajäteastiaan. Ei, vaan nyt tuloksena on neljä tonnisäkkiä täynnä energiajätettä, puoli kärryllistä puujätettä, neljä paljua täynnä harkkojen leikkuujämiä jne. Puuta olis muuten tullu pirusti enemmänkin, mutta kannoin ne metsään pallogrillin ruokintaa varten. Sillä kypsentää helposti parisataa kiloa kabanossia syksyn mittaan...

Sunnuntai 3.8:

Sunnuntai aukeaa: Jes, aurinkoa, ei hätää hyvin ehtii vielä maanantaiksi. Hmm, piti muuten palauttaa Terraan ne väärät huovat, jotka eivät anturan päälle istuneet (reunasaumakate, sanoohan se nimikin jo, ettei vaan oo oikeeta tavaraa). Onneks  en tilannut paljoa. Vain 11 rullaa. Josta jokainen painaa laastisäkkien kouluttamilla käsipuntareilla n. 35kg. Koko rullakokoelma kärryyn ja terraan heti aukeamisajankohtaan. Varastossa todetaan, että on sitten muuten 14pv palautusoikeus rakennustarvikkeissa. Jaa... no mihinkäs nää nyt sitten heitetään, kun puhelimessa Tiina (nimi muutettu) lupasi, että ajat kamat varastoon ja neuvonnasta rahat ulos. Varastomies toteaa: Jaa Tiina, olishan se pitänyt arvata. Jos on kerta luvannut, niin otetaan sitten. Pura kamat varastoon niin teen kuitin. Hieman kypsähtänyt parivaljakko on saanut ilmeisen räjähtävän startin, kun liike ollut n. 10 min auki ja on autoja jonoksi asti hallissa ja saavat heti vaikean asiakkaan vastaan. Eipä mitään, palvelu oli erittäin ystävällistä kyllä lopulta, joten en valita. Ensivaikutelma onneksi petti tässä kohtaa.

Kamat hyllyyn ja kuitti mukana sisälle. Siinä meinas jäädä yli 500e arvosta kamaa lojumaan metsikköön. Enpä sitten edes muistanut miten kallista kamaa tuo huopa on. Luojan kiitos joustavalle palvelulle... Samassa palautin myös pilarikengät, koska oikeat kengät sisältyivätkin pakettitoimitukseen talotehtaalta. Niitä oli tosin vain 3kpl mukana, koska toimitus jäi vajaaksi. Tuokin pitäisi varmaan sortteerata vielä kaupan kanssa, että mitenkäs ne 9kpl toimittamattomia, joita en tarvitsekaan? :) Tyytyväisenä, myös ne listojen kiinnitykseen tarvittavat ruuvit taskussa ulos liikkeestä ja iskee tajuntaan: Mitenkäs se pyöristynyt hylsy? Voi perse. Ja takaisin. Joku hinnatalkaen hylsysarja kädessä pihalle ja autoon. Ajatus kummittelee koko matkan: Olikohan siinä rasiassa 8mm hylsyä ollenkaan? Liikenneturvallisuuden nimissä en nyt alkanut tarkastamaan. Totesin vain, että on jos on, jos ei ole, niin ajan himasta hakemaan sen toisen sarjan (edit: joka oikeasti on koko ajan autossa kyydissä), jossa toivottavasti sellainen oli.

Takaisin tontille ja harkkokuorma perään... Vaimolle menin lupaamaan  laatuaikaa kavereiden kanssa Helsingissä, jonka se on kyllä ansainnut. Muutama viikko raksaleskenä lasten kanssa on kyllä sen verta rankkaa varmasti, että jotain hengähdystaukoja pitää järjestyä. Tässä kohtaa en vielä tajunnut miten jumalattomasti tontilla oli vielä tehtävää :)

Vaimolle kyyti junaan, kärry perässä kohti toista työmaata missä harkoille on käyttöä. Tytär kyydissä. Laatuaikaa kaksistaan, kun pojat on kaverillaan :) Saadaan harkkokuorma purettua ja Lilli pyörittelee kuormaliinaa rullalle, tulossa selvästi hyvä päivä. Kello on vasta n. kaksi iltapäivällä. Lähdetään ajamaan ja takapenkiltä kuuluu huutoa, joka yltyy koko ajan: "Joku pisti mua, joku muurahainen pisti mua!" Onneksi velimies asuu ihan parin sadan metrin päässä, auto parkkiin ja tarkastamaan tilanne. Tytön eka ampiaisen pisto ja ylähuuleen. Alkaa turpoamaan, joten pakkasesta kylmää päälle.

Noin tunti parantelua ja oireiden silmäilyä, jos vielä tulee jotain pahempaa. Turvotus onneks laski nopeasti, eikä muita oireita näy. Ryhmä liikkeelle, mutta unohtui sitten syödä. Kaupan kautta ja makkarakokoelma lihisten kera kyytiin. Clas Ohlsonilta jesaria vielä ja tonttia kohti.

Pannaan grilli heti tulille ja kunnolla puita kalottiin. Kohta päästään syömään. Alan kaivamaan työkalut esille ja ehdin melkein seinän viereen pistämään listoja paikalleen, kun eräs naapureista saapuu paikalle. Uusien alueiden riemuja, kun kaikki tuntuu heti kummallisen tutuilta. Ainakin puhuttavaa riittää puolin ja toisin. Pakollisten "koska meinaatte muuttaa?", "mikä paketti teille tulee?", "teettekö paljon ite?" (vrt. raskaana olevien kohtaamat laskettuaika-kukaonisä-tyttövaipoika) kysymysten jälkeen, keskusteltiin vielä tovi, kunnes toinen rajanaapuri tarjosi (onneksi) apua helkkarin painavan vääntöpöydän siirtoon. Kolmistaan nostettiin jemmaan muutamaksi päiväksi naapurin sivupihalle.

Kaikki päivät ei vaan ole samanlaisia, ei ainakaan raksalla. On vain pitkiä päiviä, jolloin tapahtuu paljon ja päiviä, jolloin tapahtuu paljon ja ne tuntuu ihan helvetin pitkiltä. Mutta fiilis on silti melko korkeella, rakentelen kuitenkin omaa tönöä, enkä kesäduunissa jonkun toisen työmaalla ja odota kellon näyttämää 15:30:a ja kotiinlähtöä.

Pääsen jossain seitsemän pintaan laittamaan listoja kiinni. Pressun alla ei muuten ole yhtään pakettia enää. Kurkkaan talon taakse. Huh. Olinkin ripotellut melkein koko matkalle ne jo valmiiksi. Erkkerillä ei ole, mutta pilaria vasten nojaa arviolta n. kuusi kappaletta. Toivon, että laskin ne vain tarkasti, enkä yhtä päin persettä vajaaksi niinkuin harkkojen määrä meni yli. Onnistun leikkelemään vielä yhden sisäkulman piloille, joten yksi lista vähistä hukkaan. 

  

Lilli tulee naapurista leikkimästä ja kyselee makkaroiden perään. Mitkä makkarat? Grilli? Sammunut tietenkin. Voi helvetti että voi olla vaikeaa muistaa hoitaa perustarpeita, niinkuin syömistä. 






Raksailu menee vissiin Maslowin tarvehierarkissa tätäkin alemmmalle tasolle. Näin se on nähtävä: Rakentaminen, kusi, paska, syöminen, lisääntyminen jne. Näin se kai suunnilleen psykan kursseilla opetetaan.

Sytytellään Lillin kanssa vielä uudet tulet ja on onneksi melko hyvä pohjahiillos, joten päästään nopeasti grillaamaan makkarat. Ja lihikset. Ne sentään muistan kylmälaukusta kaivaa. Syödään, pojat kääntyy tontilla vain hätäisesti, Topi söi ehkä makkaran. En nyt ole kyllä ihan varma. Voi olla että se oli jo kylmää ja jätti syömättä. Huono isä -fiilis puskee väkisinkin pintaan... Ei varmasti tule olemaan viimeinen kerta.

Listat saan lopulta laitettua, yksi (!) kappale jää yli. Tsiisas. Pikkasenkin suuremmalla limityksellä homma olis karahtanut kyllä kiville (huom: tämä limitysteorian käsittämättömyys on loistanut kyllä poissaolollaan mun laskelmissa. Onneksi tilasin olevinaan valmiiksi myös lattiaraudoitukseen teräkset, koska muuten olis sokkeliin tullut vain vähän yli puolet raudoista). Alan siirtämään ylijäämäharkkoja, joita on n. 100kpl, metsään kuormalavalle. Ei vaan pysty ja ehdi muualle niitä enää viemään. 12kg / kappale, en nyt enää ihmettele miksi oli seuraavana aamuna vähän sormet ja kädet hellinä.

Totean että tenavien nukkumaanmeno lähestyy, vaimo soittaa juna-asemalta. Kello on n. kahdeksan ja sanoo olevansa ennen ysiä himassa. Kehtaakin. Olihan se kavereidenkin kanssa ainakin 7 tuntia. Miinus matkat, melkein neljä tuntia. Eli KOLME tuntia. Ettäs kehtaa. Kiville meni siis sekin. Vaimoille olisi suotavaa kuitenkin olla vapaalla maksimissaan kaksi tuntia kuussa. Kaikki sen yli on feministien hapatusta.

Lastaan kärryn täyteen työkaluja ja ylijäämä laastisäkkejä. Päästään Lillin kanssa himaan noin kymmeneltä illalla. Mietin hetken lähdenkö kiikuttamaan työkalut ja laastit varastolle ja toiselle työmaalle. Onneksi totean nopeasti ajatuksen järjettömyyden, kello on kuitenkin aika paljon ja tehtävälistalla on vielä vaikka mitä. Alan tekemään lähtöä, kun onneksi muistan vielä ettei konekuskilla ja täyttöporukalla ole mitään piirustuksia aamulle! Printteri laulamaan, koska toinen piirustuspaketti jäi hölmösti muuraamassa olleelle timpurille, joka jatkaa täyttöjen jälkeen sitten rungon pystytyksellä. Onneksi aukeaa dwg:tkin koneella ja tulostan uuden nipun perustus-, LVI- ja sähkökuvia mukaan. Kello on melkein yksitoista illalla.

Alan täyttämään kärryä puujätteestä. Yritän olla hissukseen, koska naapurit alkavat varmaan valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Helkkarin hyvä juttu että itselläni on lomaviikko alkamassa. Vaimolla ei. Joka on siis yksityinen pph. Paska. Tarkoittaa siis kuitenkin sitä, että herätys on itsellänikin kohtuu aikaisin.

Maanantai 4.8 (klo 0:jotain):

Puut kärryyn ja vielä harkkoja metsään. Eikö ne lopu ikinä. Vituttaa vieläkin se, kuinka paljon vahinkoa voikaan suunnitteluvaiheessa tehdä laskemalla harmittomasti yhden väliseinän kahteen kertaan. Päässä alkaa heittämään vissiin väsymyksen takia, ja mietin miten typerää on raksalla heilua pilkkopimeässä. Kaikki armeijassa sissileirillä opetetut pimeätaistelutaidot käyttöön: älä katso valoon, pää alas ja ripeästi eteenpäin ilman että astuu oksien päälle. Pään pidin kyllä pystyssä. Ja kävelin kyllä tavallista rauhallisemmin, etten telo itteäni pikkutunneilla. Aikamoista ninjailua alkoi touhu olemaan, kun loikin harkkojen ja harjaterästankojen kanssa metsikköön. Lievästi känninen olo alkoi kääntymään täyteen väsymyslaitamyötäiseen kun tassuttelin lankkusiltaa pitkin pahimpien monttujen yli kohti kaseikkoa. Kai tästä vielä hengissä selvitään. Paskamainen homma vain, että naapurin autotallin liiketunnistin haisteli myös meidän pihamaan liikkeet ja pysyi valot päällä lähes tauotta. Se siitä pimeänäöstä. Paskat siitä, että saattoi jotain harmittaa että valot palaa, vaikka yrittää nukkua klo 1:30.

Lopulta ylijäämäkamat metsikössä, kärry ladattu täyteen roskia. Yksi tonnisäkki jäi mahtumatta, joten jätän sen suosiolla tien varteen odottamaan noutoa. Myös kaikki sähkökaapelien putkitukset ilmastointiteipattu umpeen, jottei ole huomenna täynnä soraa. Samassa puhelin pirahtaa ja vaimo tiedustelee, vieläkö olen hengissä. Kyllä kiitos, henki kulkee ja jalka liikkuu, mutta pää alkaa olemaan aika vieterissä. Heti puhelun loppumisen jälkeen iskee tajuntaan: maadoituskaapeli. Voi elämä. Sehän pitäisi levittää talon ympärille. Ei muuta kuin kuparikerä kontista ja vetämään ympäri pihaa. Harvinaisen veemäistä pilkkopimeässä. Kuviteltu ninjahuppu päässä virittelin kuparista ansalankaa maata pitkin tuleville salamoille. Kuolkoot siihen, nih! Sitten vielä langanpäät anturan alituksesta läpi. Hiljaisia rukouksia sanellen polvillaan putken edessä: älä pliis ole rutussa. Onneksi kuparikaapelit sai ujutettua ilman väkivaltaa putkesta perustusten sisäpuolelle. Huh. Voiton puolella.

Vain kuorman kiinnitys edessä. Samassa vilkaisen kelloa 2:45. Jep jep. Jos itse olisin nukkumassa, en välttämättä haluaisi kuunnella kun joku räikkää kuormaliinoja kiinni… Siispä raksaninjaskillsejä hiomaan, kuinka saa lähes äänettömästi suoritettua kiristystoimenpiteen. Sopivalla sekvenssillä se ihme kyllä onnistui ja pahin meteli oli pressun kahina. Sitä en saanut vielä voitettua. Jääköön ensi harjoitukseksi. Pitääpä pyydellä anteeksi naapureilta tasapuolisesti seuraavan kerran kohtaamisella, jos vielä suostuvat puheisiin kadulla.

Huom! Teksti saattaa sisältää tarpeettomissa määrin liioittelua ja sarkastisia kommentteja, nyt ja tulevaisuudessa, joita ei kuitenkaan tulisi ottaa henkilökohtaisesti. Mutta toivottavasti joku kuitenkin tekee niin.