Perseestä revityt

Tarkoitus oli lähteä raksalle päivällä valoisalla, mutta muistui sitten jossain kohtaa että oli ne housut ratkenneet. Ulkona kuitenkin lunta ja pakkasta, niin tollaset kesäilmastoidut mallit ei vaan toimi. 

Päivä alkoi siis vähän erilaisella projektilla:

Kone vaan kaapista ja tikkaamaan niin perkeleesti :) luulis housujen kestävän, kunnes lahoavat taas jostain kohtaa. 

Ehdin tuon jälkeen vähäksi aikaa lapioimaan lunta, suojaamaan teräsverkot  ettei tarvitse asennusvaiheessa sitten kaivaa niitä jäätikön alta pois. Toivotaan että toi suojaushikoilu maksaa ittensä takaisin siinä kohtaa.

Jaksaa jaksaa...

... No ei vaan vittu välttämättä jaksa! Kiitti Sami Hedberg tästä heitosta, mikä on syöpynyt tajuntaan :) Jotenkin kuvasti kyllä tätä päivää ja iltaa (ja viikkoa) hienosti. 

Koska mikään ei ole hienompaa, kuin lukea miten huonosti toisilla menee, niin tulkoon tästä nyt kaikille riittävästi sillä saralla. 

Tarina alkaa edellisen päivityksen jälkeisestä aamusta (keskiviikko?): olin matkalla Vantaalle ja tietenkin ajotietokone näytti, että matkaa voisi taittaa vielä 200km tankkaamatta. Riittäisi duuniin, mutta tuskin takaisin Lahteen. Eikä varsinkaan poikien viemiseksi harkkoihin, jotka alkaa 16:30. Vika palaveri loppuu klo 15, mikä tarkoitti sitä ettei tankkaamiselle ole aikaa illasta, jos meinaa saada jannut ajoissa Parkouriin. Päätöksiä päätöksiä.. Kaarran Käkkäräisen kylmäasemalle (halvinta 98E:a Lahessa, lähes poikkeuksetta). Mietin ja naureskelen mielessäni: olispa hupaisaa, jos unohtais pankkikorttinsa pinkoodin, eikä olis rahaa, eikä toisia kortteja ja bensa olis loppu. Onneks mulla on koko helvetin korttinippu mukana.  Aaahhhahahaaa. Naureskelen itelleni. Vitun fiksua. Karma hoitaa homman: Pinkoodi lukittu. Voi perseen suti. Onneks  on toiset kortit. No ei muuten ole. Muistan samalla hetkellä, että korttikotelo on raksatakin taskussa. Voitto. Vitutuksenpurkupuhelu vaimolle ja nöyrästi kotia kohti hakemaan maksuvälineitä. Puolivälissä muistan, että on vielä vanhan pankin kortti jemmassa puhelimen kotelossa. Jes :) Seuraavalta asemalta bensaa tankkiin ja duunia kohti. 

Keskiviikkona en jaksanut raksalle lähteä illalla. 

Torstai ja kurkku hieman kipeä: nytkö se helvetin flunssa sitten iskee, kun työkaverit ja perheenjäsenet on yskineet ja räkineet kilpaa ympärillä koko syksyn :/ Ei auta, töitä kohti. Illalla kuuden maissa himassa ja mietin onko järkeä lähteä enää puuhastelemaan. Tahto vie voiton mukavuudenhalusta ja suuntaan tontille. 

Muistan pukiessani, että housut on kasseista perseeseen asti revenneet. Kaipa näillä vielä tarkenee, paikkailen sitten viikonloppuna. Tontilla ihmettelen että mitähän hittoa olin tekemässä. Laitan mielen kirkastumista odotellessa kuviosahan terän kiinni, kohta sitä tarvitaan kuitenkin jossain. Kalvohommiin ruvettava. Tietenkin reivoja edessä, ettei pääse kalvoja laittamaan. Akkukone autosta ja eka ruuvi irti yhdestä laudasta. Melkein toisenkin sain, mutta akku finaalissa. Taas. Joko liian kylmä, tai ikä tullut vastaan. Todennäköisesti molemmat. Astun gasellimaisella spagaatilla alas tikkailta: KRAATS!!! Housut ratki: navasta selkään. Hienoa. On ainakin helppo käydä kusella viiluja avaamatta. Tai paskalla. Mittaillaan vielä mestarin kanssa seiniä silmillä ja ihmetellään ääneen kuinka monimutkaiseen malliin joku on päätynyt rakenteissa. Niinpä. Kyllähän se näytti niin kivalta siinä piirustuksissa, kun ihmeteltiin pohjakuvaa vasta. Jos yhtään kolmiuloitteisena olisi miettinyt, niin kaikki vinkkelit ja pömpelit ja kehähässäkät olis aiheuttanut varmaan paskahalvauksen jo siinä kohtaa projektia. 

Hetken askartelen vielä ja totean, että taitaa olla ehkä ensimmäinen näitä "tästäeinytvaanvittutuuyhtäänmitään"-päiviä. Pakkaan kamat ja lähden himaan. 

Käyn kuitenkin vielä varmuuden vuoksi kokeilemassa Siwassa, että pankkikortti on yhä lukossa. Saan taas toisella kortilla vatsatautivaroituspuhelun motivoimat mustikkasopat ostettua. 

Ja tätä kirjoittaessani: yööörgh. Esikoiselle iski oksutauti. Fuck yeah! Voi vaan arvuutella kuka neljästä on seuraavana vuorossa... Pesukone laulaakin sitten tauotta pari päivää putkeen, kun niin isoa ämpäriä ei talosta löydy, mistä ei voisi laatoittaa ohi...

P.s. Elämä on oikeasti aika iisiä, jos tässä on suurimmat ongelmat mistä keksii kirjoittaa. Tsemiä vaan Ukrainaan...

Höyrynsulkukalvon levitystä

Tällasta tänään. Ekaks villakasa 5m paikasta toiseen. Tuntuipa tyhmältä touhulta pistää alunperinkin väliseinien ja yläpohjan villat lattian raudoitusverkkojen päälle jemmaan... Noh, nyt kun niitä verkkoja kohta tarvitaan niin pakkohan ne oli siirtää. 

Kun sain siirrettyä villakasan ja samalla kaivettua kasan uumenista höyrynsulkukalvon (tai oikeammin tuo Isover Vario KM Duplex UV on kosteutta tasaava) esiin, pääsin raapimaan päätä oikein tosissani: miten helvetissä näistä kaikista nurkista voi muka oikeasti tehdä tiiviit?!

Ehkä herkullisin paikka on tää rappukäytävä:

Päätin aloittaa "helposta" paikasta, talon nurkasta, jossa ei nyt pitäisi olla mitään sen ihmeellisempää. Virittelin kalvot kattoon ja aloin kiskomaan paikoilleen:

Homma jatkukoon huomenna, tai myöhemmin viikolla. Ja jos tää nitojan perkele ei lopeta temppuiluaan, niin se todnäk jatkaa sitä loppuun asti. Taitaa olla aika hankkia uusi ennenkuin menee hermo :)

Tällä tai ens viikolla pitäis putkarin ja sähkärinkin tulla vetelemään putkia ja piuhoja niin saisi eristettyä lattian loppuun. Tää kalvohomma toki on vielä tehtävä kans ennen lattiavaluja, mutta kun vauhtiin pääsee, niin eiköhän tää oo ihan piisöfkeik :)

Ikkunoiden eristystä

Tänään saldovapailla tällainen rojekti. Tavoite saada noi ikkunoiden ja rungon välit tiivistettyä ettei puhalla lumi ja tuuli sisään. 

Vaikka ohjeet lukee niin tota urtsia pönkee kyllä kunnon makkarat reunoille

Astetta jännempää on nää yläkerran ikkunat. Ei oikein saa telineitäkäänn kohdalle, kun on parveke ja erkkeri tiellä. 

 Siltoja viritellen ja varovarovasti eteenpäin. Pakko saada hoidettua vielä kun on vähän valoa :)

Lateksihanskat on kyllä pop tän kaman kanssa. Ei tartu inhasti kiinni...

Lattiaeristykset jatkuu

Ei homma etene, kuuluu kommentit. Tässä vähän kuvatuksia. Paljon on tapahtunut sitten edellisten päivitysten. 

Lattiaeristysten lomassa tarkoitus tiivistää urtsilla myös nuo ikkunoiden karmien ja rungon väliset rakoset. Pientä reeniä vaatii vielä että oppii kuinka paljon tota kamaa sopii tuutata sinne. Turpoaahan se :)

Hieno ovi :) melkein kuin omaa tuotantoa :)

 Tallissa onkin eristeet kanssa kierrosta vaille valmiina. Sieltä ei kuvia tarjolla, kun jatkoroikkia on tasan yksi (toinen jäi maan sisään) ja valot kaikki talon puolella. 

Ninjarakentamisen abc ja kuinka sitoa kuorma ilman meteliä

Perjantai 1.8:

Tietenkin perjantaina oli töissä reissupäivä, joka venähti erinäisten ongelmien parissa niin, että pääsin kotimatkalle vasta 4-5 välissä. Lupaili kiirettä kaatopaikalle ehtimisen kanssa. Tontille päästyä, olikin kaivuri jo odottamassa täyttöjen aloitusta varten. Vielä oli pikkasen puuhaa, että oltaisiin siinä pisteessä, että mahtuu sen  edes ajamaan tontin rajaa pidemmälle:

• bitumihuopien korjaukset
• patolevyjen laitot
• patolevyjen reunalistojen asennukset
• urtsipaikat autotallin eristesaumoihin
• siivousta
• 1,5 lavaa harkkoja siirrettävänä
• betonimyllyjen roudaus pois
• siivousta
• maadoituskaapelin asennus
• lisää siivousta...

Agendalla tärkein oli saada yksi kuorma jätettä pois, koska viikonloppuna kaatopaikka ei ole auki. Anturavalun muoteista jäänyt muovisälä vei puolet kärryn lavasta. Toinen puolikas muodostui puujätteestä, jota sitäkin riitti kivasti. Juuri ja juuri ehti ennen kasia kaatikselle ennen sulkemista. Takaisin tontille, jossa iskä olikin ehtinyt paikata sieltä täältä repsahtaneet huovat paikoilleen. Siistiä. Fiilis että viikonloppu riittää mainiosti. Aika tarjota laatuaikaa vaimolle ja tuijottaa kainaloikkain leffaa herkkujen kanssa. Normaali perjantai-ilta luvassa. Hämmentävää. Ensin kuitenkin purettiin linjapukkeja pois täyttöjen tieltä. Oltiin Lillin kanssa takaisin kotona joskus puoli kymmenen pintaan. Melkein ihmismäinen aika siis.

Lauantai 2.8:

Homma eteni lopulta hienosti ja tuntui että ei ongelmaa aikataulun kanssa. Lauantai, jes, hyvin ehtii levyt laittaa. Ruuvit loppuu, ei muuta kuin hakemaan lisää. Ostan kolme 100kpl lootaa, että varmasti riittää. Matematiikalla 5kpl metrille, tarvitaan n. 250 tsipaletta. Takas tontille, eka laatikko auki. Paska. Lyhyitä. Ihme. Kyljessä lukee: 4,8x25, kun muissa lukee 4,8x65. Samasta välistä otin. Ei voi luottaa siihen, että samasta hyllyvälistä tulis samaa tavaraa, olishan se pitänyt arvata.

Eipä siinä, lyhyet ruuvit takas laatikkoon, laatikko autoon paljon kertovan ovenpaiskauksen kera ja homma jatkuu. Vauhtia on ja akkukoneessa riittää kierroksia. 8mm hylsy tosin alkaa olee sitä mieltä, että nyt riittää. Kantit on pyöristyneet niin, että on väännettävä akkukoneesta pienempi vaihde sisään, että saa vielä loputkin ruuvit kiinnitettyä. Ei millään jaksais lähteä hakemaan himasta toista hylsysatsia, koska eihän just SE hylsysarja tullut mukaan, jossa olis ollut noin pientä hylsyä (edit: olis muuten ollut, mutta en vaan laiska jaksanut etsiä, vaan epäonnistuin löytämään sen neljän pakin sisuksista sokkelin vierellä suoritetun mielikuvaharjoittelun tuloksena). Talosta lopulta 4/5 laitettu ja patolevyjen kiinnitykseen hankitut kateruuvit loppuu. Olis tarvinnut kuitenkin sen yli 200kpl niitä... vituttaa, mutta vain seitinohuesti. Ei hätää, vielä on kuitenkin terassiruuveja listojen kiinnitykseen, kyllähän ne levytkin varmaan niillä pysyy ihan ok kiinni.

Saan levytettyä talon ja alan puskemaan listoja kiinni sillä kuuluisalla apinanraivolla. Kello on n. puoli kuusi, ei hätää, homma valmistuu varmasti ja pääsee ajoissa himaankin. Tai niinhän mä luulin. Taskun pohja alkaa häämöttämään, ruuvit on loppumassa ja laatikot on tyhjiä. Ohmygod, ehkä 10kpl listoja jäljellä, riittäiskö vielä. No joskus ei vaan riitä. Vähän vaikea on ruuveja venyttää. Bitumiliuosta sai sentään tiristettyä rissasta viimeiset pari metriä, ettei tarvinnut ostaa uutta purkkia. Nyt ei vaan pysty. Kello on, 18:30, niinpä tietysti. Lauantai, rautakaupat on just menny kiinni, joten homma jää huomiseen. Onneks sunnuntaisinkin on kauppoja auki.

Patolevyprojektin odottaessa, siivoamaan siis. Aika vähän tässä vaiheessa hahmottaa, miten paljon oikeasti on tekemistä tontin raivaamisessa. Ei varmaan olis täysin paska idea siivota vähän useammin työmaalla. Täällä kun sen laiminlyönti ei tarkoita sitä mitä himassa, jossa joutuu pidemmän imurointivälin jälkeen tekemään yhden välityhjennyksen pölysäiliölle n. 10m päässä olevaan sekajäteastiaan. Ei, vaan nyt tuloksena on neljä tonnisäkkiä täynnä energiajätettä, puoli kärryllistä puujätettä, neljä paljua täynnä harkkojen leikkuujämiä jne. Puuta olis muuten tullu pirusti enemmänkin, mutta kannoin ne metsään pallogrillin ruokintaa varten. Sillä kypsentää helposti parisataa kiloa kabanossia syksyn mittaan...

Sunnuntai 3.8:

Sunnuntai aukeaa: Jes, aurinkoa, ei hätää hyvin ehtii vielä maanantaiksi. Hmm, piti muuten palauttaa Terraan ne väärät huovat, jotka eivät anturan päälle istuneet (reunasaumakate, sanoohan se nimikin jo, ettei vaan oo oikeeta tavaraa). Onneks  en tilannut paljoa. Vain 11 rullaa. Josta jokainen painaa laastisäkkien kouluttamilla käsipuntareilla n. 35kg. Koko rullakokoelma kärryyn ja terraan heti aukeamisajankohtaan. Varastossa todetaan, että on sitten muuten 14pv palautusoikeus rakennustarvikkeissa. Jaa... no mihinkäs nää nyt sitten heitetään, kun puhelimessa Tiina (nimi muutettu) lupasi, että ajat kamat varastoon ja neuvonnasta rahat ulos. Varastomies toteaa: Jaa Tiina, olishan se pitänyt arvata. Jos on kerta luvannut, niin otetaan sitten. Pura kamat varastoon niin teen kuitin. Hieman kypsähtänyt parivaljakko on saanut ilmeisen räjähtävän startin, kun liike ollut n. 10 min auki ja on autoja jonoksi asti hallissa ja saavat heti vaikean asiakkaan vastaan. Eipä mitään, palvelu oli erittäin ystävällistä kyllä lopulta, joten en valita. Ensivaikutelma onneksi petti tässä kohtaa.

Kamat hyllyyn ja kuitti mukana sisälle. Siinä meinas jäädä yli 500e arvosta kamaa lojumaan metsikköön. Enpä sitten edes muistanut miten kallista kamaa tuo huopa on. Luojan kiitos joustavalle palvelulle... Samassa palautin myös pilarikengät, koska oikeat kengät sisältyivätkin pakettitoimitukseen talotehtaalta. Niitä oli tosin vain 3kpl mukana, koska toimitus jäi vajaaksi. Tuokin pitäisi varmaan sortteerata vielä kaupan kanssa, että mitenkäs ne 9kpl toimittamattomia, joita en tarvitsekaan? :) Tyytyväisenä, myös ne listojen kiinnitykseen tarvittavat ruuvit taskussa ulos liikkeestä ja iskee tajuntaan: Mitenkäs se pyöristynyt hylsy? Voi perse. Ja takaisin. Joku hinnatalkaen hylsysarja kädessä pihalle ja autoon. Ajatus kummittelee koko matkan: Olikohan siinä rasiassa 8mm hylsyä ollenkaan? Liikenneturvallisuuden nimissä en nyt alkanut tarkastamaan. Totesin vain, että on jos on, jos ei ole, niin ajan himasta hakemaan sen toisen sarjan (edit: joka oikeasti on koko ajan autossa kyydissä), jossa toivottavasti sellainen oli.

Takaisin tontille ja harkkokuorma perään... Vaimolle menin lupaamaan  laatuaikaa kavereiden kanssa Helsingissä, jonka se on kyllä ansainnut. Muutama viikko raksaleskenä lasten kanssa on kyllä sen verta rankkaa varmasti, että jotain hengähdystaukoja pitää järjestyä. Tässä kohtaa en vielä tajunnut miten jumalattomasti tontilla oli vielä tehtävää :)

Vaimolle kyyti junaan, kärry perässä kohti toista työmaata missä harkoille on käyttöä. Tytär kyydissä. Laatuaikaa kaksistaan, kun pojat on kaverillaan :) Saadaan harkkokuorma purettua ja Lilli pyörittelee kuormaliinaa rullalle, tulossa selvästi hyvä päivä. Kello on vasta n. kaksi iltapäivällä. Lähdetään ajamaan ja takapenkiltä kuuluu huutoa, joka yltyy koko ajan: "Joku pisti mua, joku muurahainen pisti mua!" Onneksi velimies asuu ihan parin sadan metrin päässä, auto parkkiin ja tarkastamaan tilanne. Tytön eka ampiaisen pisto ja ylähuuleen. Alkaa turpoamaan, joten pakkasesta kylmää päälle.

Noin tunti parantelua ja oireiden silmäilyä, jos vielä tulee jotain pahempaa. Turvotus onneks laski nopeasti, eikä muita oireita näy. Ryhmä liikkeelle, mutta unohtui sitten syödä. Kaupan kautta ja makkarakokoelma lihisten kera kyytiin. Clas Ohlsonilta jesaria vielä ja tonttia kohti.

Pannaan grilli heti tulille ja kunnolla puita kalottiin. Kohta päästään syömään. Alan kaivamaan työkalut esille ja ehdin melkein seinän viereen pistämään listoja paikalleen, kun eräs naapureista saapuu paikalle. Uusien alueiden riemuja, kun kaikki tuntuu heti kummallisen tutuilta. Ainakin puhuttavaa riittää puolin ja toisin. Pakollisten "koska meinaatte muuttaa?", "mikä paketti teille tulee?", "teettekö paljon ite?" (vrt. raskaana olevien kohtaamat laskettuaika-kukaonisä-tyttövaipoika) kysymysten jälkeen, keskusteltiin vielä tovi, kunnes toinen rajanaapuri tarjosi (onneksi) apua helkkarin painavan vääntöpöydän siirtoon. Kolmistaan nostettiin jemmaan muutamaksi päiväksi naapurin sivupihalle.

Kaikki päivät ei vaan ole samanlaisia, ei ainakaan raksalla. On vain pitkiä päiviä, jolloin tapahtuu paljon ja päiviä, jolloin tapahtuu paljon ja ne tuntuu ihan helvetin pitkiltä. Mutta fiilis on silti melko korkeella, rakentelen kuitenkin omaa tönöä, enkä kesäduunissa jonkun toisen työmaalla ja odota kellon näyttämää 15:30:a ja kotiinlähtöä.

Pääsen jossain seitsemän pintaan laittamaan listoja kiinni. Pressun alla ei muuten ole yhtään pakettia enää. Kurkkaan talon taakse. Huh. Olinkin ripotellut melkein koko matkalle ne jo valmiiksi. Erkkerillä ei ole, mutta pilaria vasten nojaa arviolta n. kuusi kappaletta. Toivon, että laskin ne vain tarkasti, enkä yhtä päin persettä vajaaksi niinkuin harkkojen määrä meni yli. Onnistun leikkelemään vielä yhden sisäkulman piloille, joten yksi lista vähistä hukkaan. 

  

Lilli tulee naapurista leikkimästä ja kyselee makkaroiden perään. Mitkä makkarat? Grilli? Sammunut tietenkin. Voi helvetti että voi olla vaikeaa muistaa hoitaa perustarpeita, niinkuin syömistä. 






Raksailu menee vissiin Maslowin tarvehierarkissa tätäkin alemmmalle tasolle. Näin se on nähtävä: Rakentaminen, kusi, paska, syöminen, lisääntyminen jne. Näin se kai suunnilleen psykan kursseilla opetetaan.

Sytytellään Lillin kanssa vielä uudet tulet ja on onneksi melko hyvä pohjahiillos, joten päästään nopeasti grillaamaan makkarat. Ja lihikset. Ne sentään muistan kylmälaukusta kaivaa. Syödään, pojat kääntyy tontilla vain hätäisesti, Topi söi ehkä makkaran. En nyt ole kyllä ihan varma. Voi olla että se oli jo kylmää ja jätti syömättä. Huono isä -fiilis puskee väkisinkin pintaan... Ei varmasti tule olemaan viimeinen kerta.

Listat saan lopulta laitettua, yksi (!) kappale jää yli. Tsiisas. Pikkasenkin suuremmalla limityksellä homma olis karahtanut kyllä kiville (huom: tämä limitysteorian käsittämättömyys on loistanut kyllä poissaolollaan mun laskelmissa. Onneksi tilasin olevinaan valmiiksi myös lattiaraudoitukseen teräkset, koska muuten olis sokkeliin tullut vain vähän yli puolet raudoista). Alan siirtämään ylijäämäharkkoja, joita on n. 100kpl, metsään kuormalavalle. Ei vaan pysty ja ehdi muualle niitä enää viemään. 12kg / kappale, en nyt enää ihmettele miksi oli seuraavana aamuna vähän sormet ja kädet hellinä.

Totean että tenavien nukkumaanmeno lähestyy, vaimo soittaa juna-asemalta. Kello on n. kahdeksan ja sanoo olevansa ennen ysiä himassa. Kehtaakin. Olihan se kavereidenkin kanssa ainakin 7 tuntia. Miinus matkat, melkein neljä tuntia. Eli KOLME tuntia. Ettäs kehtaa. Kiville meni siis sekin. Vaimoille olisi suotavaa kuitenkin olla vapaalla maksimissaan kaksi tuntia kuussa. Kaikki sen yli on feministien hapatusta.

Lastaan kärryn täyteen työkaluja ja ylijäämä laastisäkkejä. Päästään Lillin kanssa himaan noin kymmeneltä illalla. Mietin hetken lähdenkö kiikuttamaan työkalut ja laastit varastolle ja toiselle työmaalle. Onneksi totean nopeasti ajatuksen järjettömyyden, kello on kuitenkin aika paljon ja tehtävälistalla on vielä vaikka mitä. Alan tekemään lähtöä, kun onneksi muistan vielä ettei konekuskilla ja täyttöporukalla ole mitään piirustuksia aamulle! Printteri laulamaan, koska toinen piirustuspaketti jäi hölmösti muuraamassa olleelle timpurille, joka jatkaa täyttöjen jälkeen sitten rungon pystytyksellä. Onneksi aukeaa dwg:tkin koneella ja tulostan uuden nipun perustus-, LVI- ja sähkökuvia mukaan. Kello on melkein yksitoista illalla.

Alan täyttämään kärryä puujätteestä. Yritän olla hissukseen, koska naapurit alkavat varmaan valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Helkkarin hyvä juttu että itselläni on lomaviikko alkamassa. Vaimolla ei. Joka on siis yksityinen pph. Paska. Tarkoittaa siis kuitenkin sitä, että herätys on itsellänikin kohtuu aikaisin.

Maanantai 4.8 (klo 0:jotain):

Puut kärryyn ja vielä harkkoja metsään. Eikö ne lopu ikinä. Vituttaa vieläkin se, kuinka paljon vahinkoa voikaan suunnitteluvaiheessa tehdä laskemalla harmittomasti yhden väliseinän kahteen kertaan. Päässä alkaa heittämään vissiin väsymyksen takia, ja mietin miten typerää on raksalla heilua pilkkopimeässä. Kaikki armeijassa sissileirillä opetetut pimeätaistelutaidot käyttöön: älä katso valoon, pää alas ja ripeästi eteenpäin ilman että astuu oksien päälle. Pään pidin kyllä pystyssä. Ja kävelin kyllä tavallista rauhallisemmin, etten telo itteäni pikkutunneilla. Aikamoista ninjailua alkoi touhu olemaan, kun loikin harkkojen ja harjaterästankojen kanssa metsikköön. Lievästi känninen olo alkoi kääntymään täyteen väsymyslaitamyötäiseen kun tassuttelin lankkusiltaa pitkin pahimpien monttujen yli kohti kaseikkoa. Kai tästä vielä hengissä selvitään. Paskamainen homma vain, että naapurin autotallin liiketunnistin haisteli myös meidän pihamaan liikkeet ja pysyi valot päällä lähes tauotta. Se siitä pimeänäöstä. Paskat siitä, että saattoi jotain harmittaa että valot palaa, vaikka yrittää nukkua klo 1:30.

Lopulta ylijäämäkamat metsikössä, kärry ladattu täyteen roskia. Yksi tonnisäkki jäi mahtumatta, joten jätän sen suosiolla tien varteen odottamaan noutoa. Myös kaikki sähkökaapelien putkitukset ilmastointiteipattu umpeen, jottei ole huomenna täynnä soraa. Samassa puhelin pirahtaa ja vaimo tiedustelee, vieläkö olen hengissä. Kyllä kiitos, henki kulkee ja jalka liikkuu, mutta pää alkaa olemaan aika vieterissä. Heti puhelun loppumisen jälkeen iskee tajuntaan: maadoituskaapeli. Voi elämä. Sehän pitäisi levittää talon ympärille. Ei muuta kuin kuparikerä kontista ja vetämään ympäri pihaa. Harvinaisen veemäistä pilkkopimeässä. Kuviteltu ninjahuppu päässä virittelin kuparista ansalankaa maata pitkin tuleville salamoille. Kuolkoot siihen, nih! Sitten vielä langanpäät anturan alituksesta läpi. Hiljaisia rukouksia sanellen polvillaan putken edessä: älä pliis ole rutussa. Onneksi kuparikaapelit sai ujutettua ilman väkivaltaa putkesta perustusten sisäpuolelle. Huh. Voiton puolella.

Vain kuorman kiinnitys edessä. Samassa vilkaisen kelloa 2:45. Jep jep. Jos itse olisin nukkumassa, en välttämättä haluaisi kuunnella kun joku räikkää kuormaliinoja kiinni… Siispä raksaninjaskillsejä hiomaan, kuinka saa lähes äänettömästi suoritettua kiristystoimenpiteen. Sopivalla sekvenssillä se ihme kyllä onnistui ja pahin meteli oli pressun kahina. Sitä en saanut vielä voitettua. Jääköön ensi harjoitukseksi. Pitääpä pyydellä anteeksi naapureilta tasapuolisesti seuraavan kerran kohtaamisella, jos vielä suostuvat puheisiin kadulla.

Huom! Teksti saattaa sisältää tarpeettomissa määrin liioittelua ja sarkastisia kommentteja, nyt ja tulevaisuudessa, joita ei kuitenkaan tulisi ottaa henkilökohtaisesti. Mutta toivottavasti joku kuitenkin tekee niin.

Valupäivä

Sikeät unet, mutta heti herätessä alkoi jännittää: miten saa kaikki valmiiksi. Lautaa liippaamiseen, lapio, kuka laskee kaman muottiin, miten kovaa tulee, leviääkö muotit jne jne. Oltiin vielä sängyssä, kun myllymestari Koskisen Betonista soitti: voidaanko tunnin päästä hoitaa se anturan valu? Joo-o, luulin että rauhallinen aamu, kun keikka oli sovittu vasta 12 ja 15 väliin :) vauhdilla autoon ja apuvoimat (iskä + pikkuveli) paikalle myös. Äkkiä ed iltana laitetut linjalangat pois tieltä, jotta mahtuu valamaan. Epäuskoa, jännitystä, pelkoa. Entäs jos meneekin ihan päin persettä? Taas pelkoa muottien levähtämisestä. On se nyt perkele, miten pieni pelonsiemen voi kasvaa näin suureksi. Kakkosnelosta pönkäksi heikkoon nurkkaan. Mistähän kohtaa se kaukolämpö piti tulla talliin? Olis hyvä tietää, jottei turhaan laita harkkoa siihen. Ei ehdi, pumppuauto jyristelee jo pihaan ja tähyää sopivaa paikkaa mistä aletaan pumppaamaan. Totean, että puukkosahalla vaan sopiva reikä mokomalle torvelle, sitten kun siinä kohtaa ollaan.

Nopea arvonta vielä, kuka toimii missäkin roolissa ja laudanpätkien sahaamiset valun tasoitteluun. Turhaahan näitä olisi valmiiksi sopia ja tehdä etukäteen :) Iskä tasoittelee, pikkuveli lapiomiehenä sorkkimassa massasta ilmaa pois ja itse tartun torveen kiinni. Letkuhan painaa ihan perkuleesti. Yritän ottaa olalle ja jonkinlaisen tukevan haara-asennon muottiharkkojen päälle.

Ensivaikutelma touhusta vaikuttaa samalta kuin synnytyssalissa: intensiivistä touhua, pakko pitää kiinni, huutoa, kiirettä, jotain niljakasta syöksyy täysin hallitsemattomasti pihalle tuutista. Lopussa olo on kuitenkin tyytyväinen, onnellinen jopa. Nyt se on ohi, ja jotain uutta on syntynyt. Kuitenkin heti myös huoli, miten tästä jatketaan eteenpäin. Kai tätä vois verrata miesten synnytykseen?

Aurinko paistaa ja työaikaa on ehkä max tunti ennenkuin kama jämähtää kovaksi ja harkkojen latomisen voi unohtaa.

Eka varvi sokkelista märkään valuun, kuuma päivä ja pinta jysähti kovaksi talon puolella todella nopeasti, joten jäi haaveeksi koko kierroksen latominen märkään valuun.

Pari vinkkiä valuhommiin kokemuksen nyt syvällä rintaäänellä. Tai ainakin teinin äänenmurroksella varustetulla tekosyvällä sorahtelevalla sellaisella: jos ja kun kamaa menee enempi mitä pumppuun mahtuu (meillä tuohon meni 3,5m3), niin kandee ehkä tilata pienellä viiveellä se lisämassa. Ja käsipareja perkeleesti paikalle nostamaan kivet valuun. Ilmeisen herkkä on ajallisesti löytää se kohta missä valu ei ole liian löysää, jotta kivet uppoaisi, mutta kuitenkaan ei liian kovaa jottei enää tartu.

Valumuotit tuntuivat pysyvän hyvin läjässä, vaikka raudoitustuet tahtoivat kokemattoman valumiehen toimesta lennellä mihin sattuu. Yksi jippo ehkä siihenkin: laskee kamaa tasaisemmin tatin molemmille puolille, keskelle ja sivulle. Helppo homma :)

Homma etenee...

Tänään eka kokonainen päivä tontilla. Sikäli kun 10-18:45 voidaan koko päiväksi laskea. Kunto ei kyllä olisi enää kestänyt enempää. Messevä auringonpaiste takasi kunnon punoituksen korvanlehtiin. Eihän niitä muista ikinä rasvata :) Jos sitten huomenna.

Pilarimuotit sain valmiiksi, samoin sähköputkitusten anturan alitukset. Kiroan kyllä alimpaan helvettiin mokoman hölmönhomman kaivaa tiivistettyä sorapatjaa käsipelillä. Jos hetken olisi asiaa miettinyt, olisi vetänyt putket paikalleen soraan silloin kun koneet olivat vielä tontilla. Tietty ne putkikiepit olisivat olleet koko ajan tiellä, ellei olisi kaivanut niitä saman tien syvyyksiin.

Toinen hassi oli tuo n. 30cm vajaaksi jäänyt sorapatja yhdestä nurkasta. Konekuski kävi katsomassa perjantaina ja todettiin ettei sen takia kannata kyllä koneita raahata takaisin tontille. Heleppo homma... ei muuta kuin viisi kottikärryllistä mursketta paikalle, kunnon kastelut ja harkko kauniiseen käteen ja tamppaamaan. Haukkaritreenistä kävi, mutta onpahan tiiviimpää kuin pelkkä lapiokama. Kelvannee.

Anturamuottejakin, eli harkkorivejä, aloin latomaan talon puolelle. Korkeusheittoa tuntui patjassa olevan sen verran, ettei kyllä räpsylangalla meinannut millään saada jälkiä näkyviin. Nyt kuitenkin noin kolmasosa tehtynä talon puolelta. Toiveikkaana odottamaan huomista, jos pääsisi jopa raudoittamaan :) Varmaan unohdan rälläkän himaan ja katkaisulaikat menee poikki, jos yhtään merkit pitää kutinsa, niin saadaan siitäkin oma show taas pienestä asiasta. Noita 10mm teräksiä kun tuskin jaksaa käsivoimin alkaa katkomaan...

Pilarimuotitusta

Eilisen lootan tehtyäni ihan käsipelillä totesin, että on muuten muutama naula mitä pitää paukuttaa noihin. 12 muottia, n. 250 naulaa, ellei lyö sitten parilla naulalla joten voidaan lisätä kertoimia... Vaikka oliskin kovaa haukkarireeniä, niin joku raja sentään tässäkin touhussa:)

Aamupäivästä taas hakemaan siis lisää materiaalia ja työkaluja. Ensin varastolle. Sencon runkonaulain, check. Naulalaatikko, check. Byggmaxista 60m lautaa kyytiin. Pitäis riittää vanhan lautalastin kanssa. Tosin eipä tullut mieleen, että pitänee nakutella vielä linjapukkeihin muutama lauta lisää, jotta saa sokkelilinjoja merkattua ekaan varviin. Doh. Rautakaupasta vielä kierreteippiä, pidempiä pultteja taivutuspöydän viimeistelyyn ja joku suutin letkun päähän, ettei tarvitse ravata sulkemassa vesimittarista vedentuloa.

Ja tontillle. Vai onko se jo raksa? Missähän se raja menee, että mikä on tontti ja mitä voi alkaa jo raksaksi kutsumaan? Helvetisti sinne on jo rahaa ainakin uponnut maan sisään, joten on kyllä sen puolesta tittelinsä ansainnut. Uskomaton määrä pätäkkää pitää hilloa täysin näkymättömiin. Noh, jäihän kuitenkin vesilaitoksen 10.000 euron liittymismaksusta todisteeksi laudeliina. Sekin kyllä pilattuna Lahti Aquan logolla, joten ei kehtaa kehyksiinkään pistää.

Runkonaulain ja moottorisaha apuna (ei, en ole vieläkään hankkinut sirkkeliä kaveriksi) kasailin laitoja pilarimuotteihin. Olipahan siinäkin taas opettelemista, että löytää mokomasta naulaimesta varmistimen ja keksii miten upotussyvyyden saa kohdilleen.












Sormet (vielä) on onneksi ehjiä. Paitsi ne kaksi, jotka eilen hölmöilin kipeäksi vasaralla. Hatuttaa vieläkin.














Uskomattomalla osaamispatterilla tai siitäkin huolimatta, reilussa tunnissa syntyi pari tusinaa valmista laitaa, ennenkuin lounastauko ennätti päälle.

 Apureitakin tontilla tarvitaan. Tässä syntyy Lilliltä piirustuksia. Tosin en tiedä voidaanko niitä suoraan hyväksikäyttää tässä hankkeessa.

Mikäs työkalu tänään unohdettaisiin?

Eilen tuli sitten ravattua pariinkin kertaan rautakaupassa. Ulkomuistista ostettu pikaliitin vesimittarin kylkeen ei sitten osunutkaan ihan kohdalleen. Ylläri :) Mittasin (mukamas), että olisi ollut 1", kun olikin 3/4" sisäkierteillä.... hitto että ärsytti. Meinasin jo liikkeessäkin ottaa varuiksi molemmat mukaan, mutta jätin kuitenkin itsevarmana pienemmän hyllyyn.

Eipä siinä. Oikean kokoinen liitin paikalleen, vedet auki. Eikös se sitten vuoda jostain juuresta, joten taitaapa jonkin tiivisteen vielä kaivata siihen väliin. Tai kierreteippiä. Tai jotain. Pitänee taas häiriköidä osaavampia. Sori vaan iskä ja veljet, tyhmä ei vaan osaa :)

Sen enempiä valittamatta loppuun lista, mikä lienee aika perussettiä rakentajille pienistä vastoinkäymisistä: laudat pöydälle, saha käyntiin. Terä löysällä. Bensa loppuu, teräöljy loppuu (Onneksi oli kontissa). Muottilaatikkoa kasaan, naulat loppuu taskusta, autossa on muutamia muovipussissa, naulalaatikko tietenkin toisessa autossa, pari hutilyöntiä illan riemuksi ensin peukaloon ja sitten etusormeen. Tyhmä. Naulat aivan finaalissa, homman vaihto. Akkukone esiin ja poraamaan kiinnitysreikiä raudanvääntimelle. Akku loppuu, sitten toinenkin, hetken latausta, uusi yritys. Terä poikki. Saatana. Onneksi niitä on laatikossa lisää. Akku taas loppu, liian lyhyt lataus. Väännän sitten loput pari milliä melkein käsin. Pultit? No tietenkin 50 milliä liian lyhyet ostin, ettei ihan riitä. Voi perse. Tietää visiittiä rautakauppaan, koska pakissakaan ei ole pultteja just sopivaa kokoa.   

Noh, leuka rintaan ja tänään sitten kohti uusia pettymyksiä. Ensi töiksi varmaan haettava kompura, naulain ja sirkkeli. Käsipelillä en ala tusinaa pilarilaatikkoa kyllä naulaamaan. Loppuu sormet kesken.

Anturamuotitusta

Päivä alkoi tänään todella laiskasti, onhan sentään kesäloman eka viikko. Päätin kuitenkin lähteä aamupäivän paperishown jälkeen roudaamaan vielä joitakin puuttuneita työkaluja ja tarvikkeita tontille.

Ensin kärry perään ja kohti Orimattilaa hakemaan tasolaseria jälleen lainaan. Motonetista kuormaliinat, Onniselta maadoituskaapelia ja K-Raudasta vielä kottikärryt ja puuttuneet eristeet pilarianturoiddn alle. Sitten raks.... Mitä per?

Obelixista taas kallisvalo tauluun ja tällä kertaa vilkkuvana! Ei muuta kun u-käännöksen kautta Länsiautoa kohti. Onneksi vikakoodin luvuissa paljastui vain ajoneston kiukutelleen. Todennäköisin syy: lopussa oleva patteri avaimessa (ei ollut viimeisessä huollossa mukana paristonvaihdossa) tai toisen auton avaimet samassa nipussa. Vikakoodi pois ja kohti tonttia. Huh :)

Päätin purkaa ylimääräiset linjanarut pois tieltä. Ilmeisesti kandee vetää vain ja ainoastaan ne narut, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee. Muuten saa pujotella niitä jatkuvasti ja alkaa meno näyttää hidastetulta ylipainoisten aitajuoksulta. Vaikka sitä se onkin, niin ehkei tarvitse sitä riemua naapureille erikseen tarjota. Ilmankin on varmaan ollut naurussa pitelemistä, kun yritin tehdä harkoista pilarimuotteja.

Harkkoja sommittelemassa paikoilleen tulevien pilarien ympärille alkoi vähän fiilis olemaan sellainen, ettei hommasta oikein tule mitään. Sorapatjassa ei leveyttä ihan niin paljon, että saisi kunnolla tuettua paikoilleen. <60cm leveä eriste ei oikein millään sommittelulla sekään tuntunut harkkojen sisäpuolelle jäävän. Perinteinen lautamuotti alkoi tuntumaan huomattavasti fiksummalta idealta.

Tein lopulta kuitenkin tuon autotallin anturamuotin sisäpuolen loppuun, jotta pääsee tekemään vielä anturan alituksen sähkökaapeleille ja jossain vaiheessa raudoituksen kimppuun.

Vähän korkojen tarkistusta väliin, ikään kuin niillä nyt tässä olisi vielä hirveästi merkitystä

Tavarantoimituspäivä: "Mihin laitetaan?"

 Fiksuna olin tilannut sitten kaksi toimitusta samalle päivälle. Ajattelin, että saadaan räjähtävä startti hommaan, kun tulee kamaa riittävästi seuraaviin vaiheisiin paikalle. Paikat ehdin melkein miettimään aamupäivän aikana, että mitä lasketaan minnekin.

Ensimmäisenä saapui tontille harkkolasti (n. 1000kpl) ja 2.5 tonnia laastia. Jep jep. Siinähän oli ihmettelemistä, että mihin päin tonttia mokomat kivet läiskitään. Kohtuu hyvin ne kuitenkin saatiin ripoteltua, tosin osa on kyllä pahasti ristimittailun tiellä, joten tarvitsee katsoa mistä lähtee muottiin purkamaan lavalta.

Tietenkin n. 10 min sen jälkeen kun harkkokuljetus saapui pihaan, ajoi kadunvarteen myös Terrasta teräs-, puu- ja patolevykuorma. Ja tienviereenhän en kamoja halunnut, joten ystävällisesti kuski suostui odottelemaan sen 15-20 minsaa, kun harkkokuormaa purettiin vielä pihalle. Onneks, koska lavalla ollutta kamaa olisi ollut todella veemäistä alkaa siirtelemään käsipelillä takarajaa kohti.

Bitumilava oli pakattu oikeaoppisesti pystyyn, mutta aika fakiiri olisi saanut olla, että sen olisi saanut tyhjällä lavalla pysymään samassa asennossa. Se oli notkahtanut jo valmiiksi, mutta kuski sai sitä onneksi kammettua sen verran pystyasentoon, että sai nostettua sen pois lavalta. Kurmahtihan se lopullisesti lappeelleen ja otti touchdownin pihatiehen, kun lava hipaisi maata. Onneksi ei jäänyt varpaat alle, painoa oli kuitenkin ihan riittävästi. Pystyssähän ne kuuluu kai säilyttää, joten ei muuta kuin kaatunut lasti pois lavan päältä hetkeksi muualle, lava paikoilleen ja läystäkkeet uudestaan seisomaan. Saipahan hien pintaan.

Lapsille oli hommassa ihmettelemistä :)

Anturamuotitustavan valinta

Jäljellä oleva aika alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. 21.7 saapuu ensimmäinen talopaketin toimitus tontille ja silloin pitäisi olla sisä- ja ulkotäytöt vähintäänkin tehtynä. Tämä tarkoittaa sitä, että kolme viikkoa on aikaa vääntää antura, sokkeli, sokkelin sisä- ja ulkopuoliset eristykset, viemäröinnit, radonputkistot, ulkovalaistuksen sähköputkitukset, pilarit jne jne paikoilleen.

Kahta anturamuotitustapaa mietitty

Velimieheltä jäi edelliseltä rakennustyömaalta kymmeniä filmivanerisoiroja jäljelle, joita olisi voinut uusiokäyttää tässäkin muottien tekemisessä. Tällä tavalla meinattiinkin jo lähteä muottia tekemään, kun vaikutti alkuun siltä että sorapatja valmistuisikin päiviä etuajassa. Kaivurinpahalainen oli vain eri mieltä. Hydrauliletku petti varsin ikävästä paikasta ja konekuski joutui käyttämään aikansa sen korjaamiseen, meidän sorapatjan levityksen sijasta :/

Siispä tilaamaan sokkeliharkkoja tontille, josta menestyksekkäästi monet ovat ilmeisesti tehneet muotit myös anturavalulle. Saman vinkin kertoi Mittavakodin talomyyjäkin ja suositteli tapaa lämpimästi. Pienellä riskillä lähdetään koittamaan, koska aikataulu on tiukahko ja kaikki turhat liikkeet jätetään kyllä mieluusti väliin. Parhaat kuvat tavasta löytyikin jonkun toisen rakentajan blogista, jonneka tässä linkki:

http://landetalo.blogspot.fi/2010/08/anturamuotit-raudoitukset.html

"Koska te aloitatte"

Aika klassikko kysymys, minkä nyt kohdannut muutamia kertoja tontilla ollessa. Puiden kaataminen ja tontin raivaus ei ole rakentamista tai sen aloittamista, niin kuin ei suunnittelukaan :) Näin voi tulkita ihmisten kysymyksistä.

Eipä siinä. Itsestäänhän ne rungot kaatuu..


karsiutuu ... 

ja eksyy metsän siimekseen pinoihin :) 

Konkretiaa

Hahaa, tänään ei pystynyt pysymään pois tontilta enää :) Lillin kanssa käytiin mittailemassa ensin kaksisteen, mitenkä paljon niitä puita pitäis takarajalta kaadella.

Ilmeisen paljon oli lopputulema. Hihasta ravistettuna ehkä 40-50 runkoa pitäis pistää nurin. Onneksi ei mitään suurempia, vaan n. 10-20cm halkaisijaan taitaa kaikki mahtua… Perkuleesti noista tulee polttopuita kun joku jaksaa halkoa

Metsurin partneri valmiina hommiin

Ennen…

Jälkeen… Tosin kaikkia puita ei ehtinyt kaatamaan, kun sade yllätti ja autossa oleva apinalauma alkoi olemaan niin hermona, että piti lähteä kotia kohti ja ruoanlaittoon.