Valupäivä

Sikeät unet, mutta heti herätessä alkoi jännittää: miten saa kaikki valmiiksi. Lautaa liippaamiseen, lapio, kuka laskee kaman muottiin, miten kovaa tulee, leviääkö muotit jne jne. Oltiin vielä sängyssä, kun myllymestari Koskisen Betonista soitti: voidaanko tunnin päästä hoitaa se anturan valu? Joo-o, luulin että rauhallinen aamu, kun keikka oli sovittu vasta 12 ja 15 väliin :) vauhdilla autoon ja apuvoimat (iskä + pikkuveli) paikalle myös. Äkkiä ed iltana laitetut linjalangat pois tieltä, jotta mahtuu valamaan. Epäuskoa, jännitystä, pelkoa. Entäs jos meneekin ihan päin persettä? Taas pelkoa muottien levähtämisestä. On se nyt perkele, miten pieni pelonsiemen voi kasvaa näin suureksi. Kakkosnelosta pönkäksi heikkoon nurkkaan. Mistähän kohtaa se kaukolämpö piti tulla talliin? Olis hyvä tietää, jottei turhaan laita harkkoa siihen. Ei ehdi, pumppuauto jyristelee jo pihaan ja tähyää sopivaa paikkaa mistä aletaan pumppaamaan. Totean, että puukkosahalla vaan sopiva reikä mokomalle torvelle, sitten kun siinä kohtaa ollaan.

Nopea arvonta vielä, kuka toimii missäkin roolissa ja laudanpätkien sahaamiset valun tasoitteluun. Turhaahan näitä olisi valmiiksi sopia ja tehdä etukäteen :) Iskä tasoittelee, pikkuveli lapiomiehenä sorkkimassa massasta ilmaa pois ja itse tartun torveen kiinni. Letkuhan painaa ihan perkuleesti. Yritän ottaa olalle ja jonkinlaisen tukevan haara-asennon muottiharkkojen päälle.

Ensivaikutelma touhusta vaikuttaa samalta kuin synnytyssalissa: intensiivistä touhua, pakko pitää kiinni, huutoa, kiirettä, jotain niljakasta syöksyy täysin hallitsemattomasti pihalle tuutista. Lopussa olo on kuitenkin tyytyväinen, onnellinen jopa. Nyt se on ohi, ja jotain uutta on syntynyt. Kuitenkin heti myös huoli, miten tästä jatketaan eteenpäin. Kai tätä vois verrata miesten synnytykseen?

Aurinko paistaa ja työaikaa on ehkä max tunti ennenkuin kama jämähtää kovaksi ja harkkojen latomisen voi unohtaa.

Eka varvi sokkelista märkään valuun, kuuma päivä ja pinta jysähti kovaksi talon puolella todella nopeasti, joten jäi haaveeksi koko kierroksen latominen märkään valuun.

Pari vinkkiä valuhommiin kokemuksen nyt syvällä rintaäänellä. Tai ainakin teinin äänenmurroksella varustetulla tekosyvällä sorahtelevalla sellaisella: jos ja kun kamaa menee enempi mitä pumppuun mahtuu (meillä tuohon meni 3,5m3), niin kandee ehkä tilata pienellä viiveellä se lisämassa. Ja käsipareja perkeleesti paikalle nostamaan kivet valuun. Ilmeisen herkkä on ajallisesti löytää se kohta missä valu ei ole liian löysää, jotta kivet uppoaisi, mutta kuitenkaan ei liian kovaa jottei enää tartu.

Valumuotit tuntuivat pysyvän hyvin läjässä, vaikka raudoitustuet tahtoivat kokemattoman valumiehen toimesta lennellä mihin sattuu. Yksi jippo ehkä siihenkin: laskee kamaa tasaisemmin tatin molemmille puolille, keskelle ja sivulle. Helppo homma :)

Homma etenee...

Tänään eka kokonainen päivä tontilla. Sikäli kun 10-18:45 voidaan koko päiväksi laskea. Kunto ei kyllä olisi enää kestänyt enempää. Messevä auringonpaiste takasi kunnon punoituksen korvanlehtiin. Eihän niitä muista ikinä rasvata :) Jos sitten huomenna.

Pilarimuotit sain valmiiksi, samoin sähköputkitusten anturan alitukset. Kiroan kyllä alimpaan helvettiin mokoman hölmönhomman kaivaa tiivistettyä sorapatjaa käsipelillä. Jos hetken olisi asiaa miettinyt, olisi vetänyt putket paikalleen soraan silloin kun koneet olivat vielä tontilla. Tietty ne putkikiepit olisivat olleet koko ajan tiellä, ellei olisi kaivanut niitä saman tien syvyyksiin.

Toinen hassi oli tuo n. 30cm vajaaksi jäänyt sorapatja yhdestä nurkasta. Konekuski kävi katsomassa perjantaina ja todettiin ettei sen takia kannata kyllä koneita raahata takaisin tontille. Heleppo homma... ei muuta kuin viisi kottikärryllistä mursketta paikalle, kunnon kastelut ja harkko kauniiseen käteen ja tamppaamaan. Haukkaritreenistä kävi, mutta onpahan tiiviimpää kuin pelkkä lapiokama. Kelvannee.

Anturamuottejakin, eli harkkorivejä, aloin latomaan talon puolelle. Korkeusheittoa tuntui patjassa olevan sen verran, ettei kyllä räpsylangalla meinannut millään saada jälkiä näkyviin. Nyt kuitenkin noin kolmasosa tehtynä talon puolelta. Toiveikkaana odottamaan huomista, jos pääsisi jopa raudoittamaan :) Varmaan unohdan rälläkän himaan ja katkaisulaikat menee poikki, jos yhtään merkit pitää kutinsa, niin saadaan siitäkin oma show taas pienestä asiasta. Noita 10mm teräksiä kun tuskin jaksaa käsivoimin alkaa katkomaan...

Pilarimuotitusta

Eilisen lootan tehtyäni ihan käsipelillä totesin, että on muuten muutama naula mitä pitää paukuttaa noihin. 12 muottia, n. 250 naulaa, ellei lyö sitten parilla naulalla joten voidaan lisätä kertoimia... Vaikka oliskin kovaa haukkarireeniä, niin joku raja sentään tässäkin touhussa:)

Aamupäivästä taas hakemaan siis lisää materiaalia ja työkaluja. Ensin varastolle. Sencon runkonaulain, check. Naulalaatikko, check. Byggmaxista 60m lautaa kyytiin. Pitäis riittää vanhan lautalastin kanssa. Tosin eipä tullut mieleen, että pitänee nakutella vielä linjapukkeihin muutama lauta lisää, jotta saa sokkelilinjoja merkattua ekaan varviin. Doh. Rautakaupasta vielä kierreteippiä, pidempiä pultteja taivutuspöydän viimeistelyyn ja joku suutin letkun päähän, ettei tarvitse ravata sulkemassa vesimittarista vedentuloa.

Ja tontillle. Vai onko se jo raksa? Missähän se raja menee, että mikä on tontti ja mitä voi alkaa jo raksaksi kutsumaan? Helvetisti sinne on jo rahaa ainakin uponnut maan sisään, joten on kyllä sen puolesta tittelinsä ansainnut. Uskomaton määrä pätäkkää pitää hilloa täysin näkymättömiin. Noh, jäihän kuitenkin vesilaitoksen 10.000 euron liittymismaksusta todisteeksi laudeliina. Sekin kyllä pilattuna Lahti Aquan logolla, joten ei kehtaa kehyksiinkään pistää.

Runkonaulain ja moottorisaha apuna (ei, en ole vieläkään hankkinut sirkkeliä kaveriksi) kasailin laitoja pilarimuotteihin. Olipahan siinäkin taas opettelemista, että löytää mokomasta naulaimesta varmistimen ja keksii miten upotussyvyyden saa kohdilleen.












Sormet (vielä) on onneksi ehjiä. Paitsi ne kaksi, jotka eilen hölmöilin kipeäksi vasaralla. Hatuttaa vieläkin.














Uskomattomalla osaamispatterilla tai siitäkin huolimatta, reilussa tunnissa syntyi pari tusinaa valmista laitaa, ennenkuin lounastauko ennätti päälle.

 Apureitakin tontilla tarvitaan. Tässä syntyy Lilliltä piirustuksia. Tosin en tiedä voidaanko niitä suoraan hyväksikäyttää tässä hankkeessa.

Mikäs työkalu tänään unohdettaisiin?

Eilen tuli sitten ravattua pariinkin kertaan rautakaupassa. Ulkomuistista ostettu pikaliitin vesimittarin kylkeen ei sitten osunutkaan ihan kohdalleen. Ylläri :) Mittasin (mukamas), että olisi ollut 1", kun olikin 3/4" sisäkierteillä.... hitto että ärsytti. Meinasin jo liikkeessäkin ottaa varuiksi molemmat mukaan, mutta jätin kuitenkin itsevarmana pienemmän hyllyyn.

Eipä siinä. Oikean kokoinen liitin paikalleen, vedet auki. Eikös se sitten vuoda jostain juuresta, joten taitaapa jonkin tiivisteen vielä kaivata siihen väliin. Tai kierreteippiä. Tai jotain. Pitänee taas häiriköidä osaavampia. Sori vaan iskä ja veljet, tyhmä ei vaan osaa :)

Sen enempiä valittamatta loppuun lista, mikä lienee aika perussettiä rakentajille pienistä vastoinkäymisistä: laudat pöydälle, saha käyntiin. Terä löysällä. Bensa loppuu, teräöljy loppuu (Onneksi oli kontissa). Muottilaatikkoa kasaan, naulat loppuu taskusta, autossa on muutamia muovipussissa, naulalaatikko tietenkin toisessa autossa, pari hutilyöntiä illan riemuksi ensin peukaloon ja sitten etusormeen. Tyhmä. Naulat aivan finaalissa, homman vaihto. Akkukone esiin ja poraamaan kiinnitysreikiä raudanvääntimelle. Akku loppuu, sitten toinenkin, hetken latausta, uusi yritys. Terä poikki. Saatana. Onneksi niitä on laatikossa lisää. Akku taas loppu, liian lyhyt lataus. Väännän sitten loput pari milliä melkein käsin. Pultit? No tietenkin 50 milliä liian lyhyet ostin, ettei ihan riitä. Voi perse. Tietää visiittiä rautakauppaan, koska pakissakaan ei ole pultteja just sopivaa kokoa.   

Noh, leuka rintaan ja tänään sitten kohti uusia pettymyksiä. Ensi töiksi varmaan haettava kompura, naulain ja sirkkeli. Käsipelillä en ala tusinaa pilarilaatikkoa kyllä naulaamaan. Loppuu sormet kesken.

Anturamuotitusta

Päivä alkoi tänään todella laiskasti, onhan sentään kesäloman eka viikko. Päätin kuitenkin lähteä aamupäivän paperishown jälkeen roudaamaan vielä joitakin puuttuneita työkaluja ja tarvikkeita tontille.

Ensin kärry perään ja kohti Orimattilaa hakemaan tasolaseria jälleen lainaan. Motonetista kuormaliinat, Onniselta maadoituskaapelia ja K-Raudasta vielä kottikärryt ja puuttuneet eristeet pilarianturoiddn alle. Sitten raks.... Mitä per?

Obelixista taas kallisvalo tauluun ja tällä kertaa vilkkuvana! Ei muuta kun u-käännöksen kautta Länsiautoa kohti. Onneksi vikakoodin luvuissa paljastui vain ajoneston kiukutelleen. Todennäköisin syy: lopussa oleva patteri avaimessa (ei ollut viimeisessä huollossa mukana paristonvaihdossa) tai toisen auton avaimet samassa nipussa. Vikakoodi pois ja kohti tonttia. Huh :)

Päätin purkaa ylimääräiset linjanarut pois tieltä. Ilmeisesti kandee vetää vain ja ainoastaan ne narut, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee. Muuten saa pujotella niitä jatkuvasti ja alkaa meno näyttää hidastetulta ylipainoisten aitajuoksulta. Vaikka sitä se onkin, niin ehkei tarvitse sitä riemua naapureille erikseen tarjota. Ilmankin on varmaan ollut naurussa pitelemistä, kun yritin tehdä harkoista pilarimuotteja.

Harkkoja sommittelemassa paikoilleen tulevien pilarien ympärille alkoi vähän fiilis olemaan sellainen, ettei hommasta oikein tule mitään. Sorapatjassa ei leveyttä ihan niin paljon, että saisi kunnolla tuettua paikoilleen. <60cm leveä eriste ei oikein millään sommittelulla sekään tuntunut harkkojen sisäpuolelle jäävän. Perinteinen lautamuotti alkoi tuntumaan huomattavasti fiksummalta idealta.

Tein lopulta kuitenkin tuon autotallin anturamuotin sisäpuolen loppuun, jotta pääsee tekemään vielä anturan alituksen sähkökaapeleille ja jossain vaiheessa raudoituksen kimppuun.

Vähän korkojen tarkistusta väliin, ikään kuin niillä nyt tässä olisi vielä hirveästi merkitystä

Tavarantoimituspäivä: "Mihin laitetaan?"

 Fiksuna olin tilannut sitten kaksi toimitusta samalle päivälle. Ajattelin, että saadaan räjähtävä startti hommaan, kun tulee kamaa riittävästi seuraaviin vaiheisiin paikalle. Paikat ehdin melkein miettimään aamupäivän aikana, että mitä lasketaan minnekin.

Ensimmäisenä saapui tontille harkkolasti (n. 1000kpl) ja 2.5 tonnia laastia. Jep jep. Siinähän oli ihmettelemistä, että mihin päin tonttia mokomat kivet läiskitään. Kohtuu hyvin ne kuitenkin saatiin ripoteltua, tosin osa on kyllä pahasti ristimittailun tiellä, joten tarvitsee katsoa mistä lähtee muottiin purkamaan lavalta.

Tietenkin n. 10 min sen jälkeen kun harkkokuljetus saapui pihaan, ajoi kadunvarteen myös Terrasta teräs-, puu- ja patolevykuorma. Ja tienviereenhän en kamoja halunnut, joten ystävällisesti kuski suostui odottelemaan sen 15-20 minsaa, kun harkkokuormaa purettiin vielä pihalle. Onneks, koska lavalla ollutta kamaa olisi ollut todella veemäistä alkaa siirtelemään käsipelillä takarajaa kohti.

Bitumilava oli pakattu oikeaoppisesti pystyyn, mutta aika fakiiri olisi saanut olla, että sen olisi saanut tyhjällä lavalla pysymään samassa asennossa. Se oli notkahtanut jo valmiiksi, mutta kuski sai sitä onneksi kammettua sen verran pystyasentoon, että sai nostettua sen pois lavalta. Kurmahtihan se lopullisesti lappeelleen ja otti touchdownin pihatiehen, kun lava hipaisi maata. Onneksi ei jäänyt varpaat alle, painoa oli kuitenkin ihan riittävästi. Pystyssähän ne kuuluu kai säilyttää, joten ei muuta kuin kaatunut lasti pois lavan päältä hetkeksi muualle, lava paikoilleen ja läystäkkeet uudestaan seisomaan. Saipahan hien pintaan.

Lapsille oli hommassa ihmettelemistä :)